Yle Uutiset: Maisemamaalari Tamara Piilola yhdistää todellisia ja kuvitteellisia luontonäkymiä
Tamara Piilola lisää oman jälkensä suomalaisen maisemamaalauksen traditioon. Piilolan suurikokoiset maalaukset houkuttelevat sukeltamaan sisälle metsän vehreyteen. Töitä on esillä Didrichsenin taidemuseon kesänäyttelyssä.
Harmonia, Tamara Piilola, 2012 Kuva: Patrik Rastenberger
Kuvataiteilija Tamara Piilolan tekniikka muistuttaa vesivärimaalausta, mutta mittakaava on toinen. Didrichsenin taidemuseon matalassa tilassa maisemat jatkuvat liki lattiasta kattoon.
Ohuen ohuet maalit ja laajat siveltimenvedot pakottavat taiteilijan työstämään heti valmista. Piilola haluaa välttää paksuja maalikerroksia, massaa. Hän etenee maalauksessa pala palalta.
Jossain vaiheessa vastaan tulee piste, jossa heitän kollaasin pois ja annan maalauksen viedä.
– Tamara Piilola
– Maalaan aina kerralla valmiiksi yhden kohdan.
– Jos joudun palaamaan siihen jälkeen päin, olen epäonnistunut, pohtii Tamara Piilola.
Kuvataiteilija Tamara Piilola sai vuoden 2016 Pro Arte -tunnustuksen. Jotta pala kerrallaan -tekniikka luonnistuisi, työt on suunniteltava huolella. Suunnitteluvaiheessa taiteilija käyttää hyväkseen valokuvaa, lehtikuvia sekä luonnoksia.
– Teen kollaaseja löytämistäni, ottamistani ja piirtämistäni kuvista. Muokkaan kuvia tietokoneen näytöllä. Siirtelen palasia ja liitän mukaan omia juttujani, Piilola kertoo.
– Pian näkee, onko kompositio hyvä ja muistuttaako kollaasi ideaani. Jossain vaiheessa vastaan tulee piste, jossa heitän kollaasin pois ja annan maalauksen viedä.
Nuorten taiteilijoiden palkinnon rahat kerätään yleisöltä
Tamara Piilola sai vuoden 2016 alussa nuorille taiteilijoille suunnatun Pro Arte -tunnustuksen. Se pitää sisällään stipendin, Didrichsenin taidemuseossa järjestettävän näyttelyn ja siihen tuotettavan näyttelyluettelon. Lisäksi taidemuseo hankkii Pro Arte -taiteilijalta teoksen kokoelmiinsa.
Haluan tietää, miten syvälle sinne pöheikköön voi mennä ja mihin kiinnityn siellä. Piilolan työt on kuin maalattu meren äärellä, lehtevässä saaressa sijaitsevaa museota varten.
– En ajattele vettä koskaan erillisenä elementtinä. Se vain on, samoin kuin puut tai taivas.
– En ole koskaan myöskään mennyt metsään. Metsä on tullut minun luokseni. Haluan tietää, miten syvälle sinne pöheikköön voi mennä ja mihin kiinnityn siellä.
Päivi Puukka
Yle
Katso lisää kohdasta 15:35 alkaen: http://areena.yle.fi/1-3066951