Arvio: Unimaisemat siivittävät Korjaamon joutsenlaulua
Korjaamo Galleriassa on haikea tunnelma, vaikka seinillä olevat teokset ovat siitä kaukana. Tamara Piilolan ja Maija Tammen näyttelyt jäävät gallerian viimeisiksi yksityisnäyttelyiksi. Hautajaisia ei vielä kuitenkaan vietetä, sillä loppumetreillä galleria päättikin järjestää kesäksi retrospektiivisen ryhmänäyttelyn ennen sulkeutumistaan.
Ennen viimeistä joutsenlauluaan galleria esittelee kaksi taiteilijaa, joiden urakehitystä on viime vuosina saanut seurata mielenkiinnolla.
Tamara Piilola (s. 1977) on jo pidempään pedannut paikkaansa nykymaalausten etujoukoissa. Hän maalaa runsaita, unenomaisia maisemia, joiden yliluonnollisen kuulas valo ja hypnoottinen toisteisuus on helppo tunnistaa jo kaukaa.
Piilola maalaa hallitulla otteella, jossa tarkkuus sekoittuu herkkään, eteeriseen ekspressiivisyyteen. Erityisiä taidonnäytteitä ovat uusien maalausten herkulliset puunrungot, joissa maali näyttää olevan yhä juoksevaa.
Kokonaisuutena uusi näyttely on yhtenäisempi kuin Piilolan edellinen vierailu Korjaamolla vuonna 2012. Lievä epätasaisuus näyttelyä kuitenkin vaivaa: kolme upeaa teosta Kruunu, Milky Way ja Metsällä erottuvat edukseen muista maalauksista, joissa Piilolaa aikaisemminkin vaivannut ylityöstön ja täyteen ahtamisen ongelma tulee paikoin esiin.
SIVUHUONEESSA on esillä vähemmän sovinnaista kauneutta. Aikaisemmin valokuvataiteilija Maija Tammi (s. 1985) on herättänyt kansainvälistäkin huomiota kasvaimia ja sädehoitonaamioita käsittelevillä kuvillaan. Nyt hän on löytänyt siemennesteestä ja rintamaidosta mikrokosmoksen.
Makro-objektiivin avulla otetut kuvat näyttävät erehdyttävästi avaruuden tähtisumuilta. Myytit ja tieteelliset teoriat elämän ja maailmankaikkeuden alkuperästä tiivistyvät elegantisti kuvissa, joissa mikroskooppista ei voi erottaa makroskooppisesta.
Harri Mäcklin